Lähde: Jaakko Korjus: Pitkäpaasi ennen vanhaan. Pitkäpaasi-Seura ry. Hämeenlinna 1992.
Ensimmäinen kirjallinen maininta Virolahdesta on vuodelta 1336. Vähän myöhemmin, vuonna 1370, Virolahti mainitaan seurakuntana. Pitkäpaasi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vasta 1500-luvulla, mutta asutusta Pitkäpaadessa ja yleensäkin Virolahdella on kuitenkin ollut jo kauan aikaisemmin.
Yrjö Kaukiainen kertoo Virolahden historian I-osassa, että ensimmäiset Virolahden rautakautiset löydöt tehtiin Pitkäpaaden saaristosta. Hautaröykkiöt, joista löytyi keihäänkärki (Essaaren Muurikanniemi) pronssiset vyönhelat, veitsi ja tulusrauta, osoittavat saariston olleen ainakin 900-luvulla jonkinlaisessa asutuksessa. Virolahden seudut saivat kiinteämmän, nykyaikaan asti jatkuneen asutuksen vasta noin 1100-1300. Virolahden asuttaminen liittyi kristinuskon tuomiseen Karjalaan ja Viipurin linnan rakentamiseen 1200-luvun lopulla. Pitkäpaasi oli jo tuolloin Viipurin linnan kalastamo.
Ensimmäinen historiallinen tieto Pitkäpaaden asukkaista on vuodelta 1543. Virolahdelta mainitaan seitsemän miestä, jotka maksoivat veroa siitä, että he käyttivät karjansa laitumena rannikon edustan saaria. Yksi miehistä, Jaakko Henrikinpoika (n. 1500-1571) suoritti veroa Pitkäpaadesta, missä hän silloin asui. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa nimitti 1555 Jaakko Henrikinpojan kruununperämieheksi eli luotsiksi.
Tuomas Henrikinpoika (n. 1600-1660) on kaikkien pitkäpaatelaisten sukujen kantaisä ja viimeaikaisen asutuksen alullepanija.
1600-luvun päättyessä Pitkäpaadessa oli kolme taloa ja asukkaina 25 henkeä. Vuonna 1780 kylässä oli kuusi taloa ja yli 50 asukasta. 1800-luvun alussa Pitkäpaadessa oli jo 12 taloa ja asukkaita 85 henkeä. Vuonna 1825 asukkaita oli jo 109.
Korkeimmillaan kylän asukasluku oli 1915. Silloin asukkaita oli vähän yli 400. Rakennuksia oli talvisodan alkaessa 74, lisäksi oli 4 kesähuvilaa. Talvisodan syttyessä asukkaita oli 210. Ruokakuntia oli 79. Luotseja oli 29, talollisia 17, merimiehiä 8, kalastajia 7, majakkalaitoksen palveluksessa 5, merivartijoita 4, konemiehiä 3, työläisiä 2, opettajia 2 ja myymälänhoitajia 2.
Meri antoi Pitkäpaaden asukkaille leivän. Elanto saatiin kalastuksella, luotsauksella, tullitoiminnalla, hylkeenpyynnillä ja omin venein ja laivoin tapahtuneella rahtauksella. Peltoja ei käytännössä ollut, mutta karjaa oli. Meri kaikkineen oli merkittävin tulonlähde. Kaikki viljatuotteet oli hankittava vaihtamalla kalaa viljaan. Tällaista ns. Sepra kauppaa käytiin virolaisten kanssa.
Saareen päätettiin perustaa oma yksityinen koulu, koska Pyterlahteen oli matkaa vesitse 15 kilometriä. Koulu oli Virolahden ensimmäinen kyläkoulu ja se aloitti toimintansa 1879 ja oma koulutalo saatiin 1884. Oma merkityksensä oli myös pyhäkoululla, jota pidettiin vapaaehtoisvoimin.
Seuratoiminta sai alkunsa lukuseuran perustamisesta lukusaliin koulutalon viereen. Nuorisoseuratoiminta levisi myös Pitkäpaateen ja 1905 vahvistettiin nuorisoseuran säännöt. Suurten ponnistusten jälkeen vihittin 1909 Matoluotoon kohonnut oma seurantalo, Kalevanpirtti.
Naiskuoro toimi 1900-luvun alusta ja se esitti 3- ja 4-äänisiä lauluja. Harjoituksia pidettiin koululla tai veneissä samalla kun soudettiin.
Merimieslähetysompeluseuralla oli pitkät perinteet. Joka viikko syksystä kevääseen kokoonnuttiin vuorotellen jäsenien kodeissa.
Urheilua harrastettiin hiihtämällä tai voimistelu- ja urheiluseurassa.
Saaren pääelinkeinon harjoittajat, kalastajat, perustivat 1908 Pitkäpaaden Kalastusseuran. Seuran jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1916, jolloin seuraan kuului 64 jäsentä.
Saarella toimi VPK, jonka kalustovaja rakennettiin koulun aidan alapuolelle. Kalustona oli säiliöllinen neljän miehen ruisku, joka joutui tosi toimiin vain muutamia kertoja.
Suojeluskuntatoiminta alkoi Pitkäpaadessa jo 1918. Merisuojeluskunnaksi se muuttui 1926. Lottatoiminta käynnistyi 1920.
Sotien välisenä aikana Pitkäpaasi eli kaikkinensa vireää nousukautta, jota vanhimmat pitkäpaatelaiset vielä muistelevat. Pitkäpaatelaisilla laivanvarustajilla ja laivureilla oli keskeinen osuus Virolahden merenkulussa. Moni Pitkäpaaden mies oli myös kaukomatkaaja Australiaa, Amerikkaa ja Siperiaa myöten.
Pitkäpaaden idylli katkesi 30. marraskuuta 1939, talvisodan alkamispäivänä, jolloin Pitkäpaasikin joutui antamaan sodan ensimmäisen sankariuhrinsa. Talvisodan jälkeen seurasi vielä paluu, mutta jatkosodasta alkoi evakkotie, joka ei vielä ole päättynyt.
Pariisin rauhassa 1947 Pitkäpaasi jäi Suomen rajojen ulkopuolelle Neuvostoliiton hallintaan. Tämän rauhan jälkeen vanhat pitkäpaatelaiset perheineen ovat päässeet vierailemaan kotisaaressaan kolmena kesänä 1990-luvun alussa